Uskonto on vaikea asia. Valvoin viime yön melkein kokonaan vain koska juteltiin herran kanssa uskosta. Mä joudun helvettiin vain sillä verukkeella etten usko. Voiko niin olla? Jos joku muu olisi sanonut mulle niin, niin olisin varmasti vain nauranut. Kun se on itselle tärkeä ihminen ei tule mieleenkään nauraa, eikä epäillä sitä etteikö se ainakin usko itse niin. Mä itse kysyin että joudunko mä helvettiin, joten mitään isoa valistusta asiaan en saanut, vain vastauksia itse esittämiini kysymyksiin. Ei ole kuulemma sen tehtävä sanoa kaikkia asioita. Sitten kun tulee uskoon, niin tietää kyllä mitä saa tehdä ja mitä ei.

Mun pieni pää meni ihan sekasin. Toki jumalan valtakunta on aina meidän välissä, niin kuin pojan äiti nätisti ilmaisi. Mä en sillon ymmärtänyt mitä se tarkottaa, mutta luulen nyt ymmärtäväni. Ainakin ymmärrän enemmän. Jos herra pääsee taivaaseen ja mä palan sen mielestä ikuisesti helvetin liekeissä ellen tule uskoon, niin siinä on aika iso rako. Me ei olla ikuisesti yhdessä. Vain se mitään sanomaton aina. Mä en usko kuoleman jälkeiseen elämään. Mä luulen että mä vaan mätänen siellä haudassa sielu kuoleena. Olisihan se paljon paljon mukavampi uskoa että pääsee johonkin kuoleman jälkeen. Johonkin mukavaan paikkaan. Mutta voiko se paikka mihin herrakin omasta mielestään menee niin mukava? Tai se sanoi että siellä ei ole huolia eikä murheita. Unohtaako se kaikki täällä tapahtuneet asiat? Unohtaako se mut? Unohtaako se että mä palan siellä helvetin liekeissä?
Vai onkohan se niin että ihminen menee juurikin sinne minne uskoo menevänsä? Mä uskon meneväni mätänemään maahan ja herra uskoo menevänsä taivaaseen ja niin vain sitten tapahtuu. Ei me ikuisesti siinäkään tapauksessa yhdessä olla.

Voinko mä olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voi olla ikuisesti? Vai pitäisikö mun "tulla uskoon" niin että herra uskoisi siihen että mä tulisin sen kanssa taivaaseen ja niin mä olisin sen taivaassa mukana, vaikka itse mätänisinkin maassa. En mä usko että se niinkään onnistuu, sillä kyllä oikean uskovaisen tunnistaa.

Mitä se rajoittaisi multa se uskovaisuus? Rajoittaisiko se mitään?

Uskonto on vaikea kysymys kun sen esittää itselle todella tärkeä ihminen, joka on oikeasti fiksu ja uskoo asiaan mitä sanoo. Siihen ei voi olla itsekkin uskomatta, ainakaan siihen että se ihminen uskoo asiaansa mitä sanoo.